SAIRASLOMA

Mitä olen viimeisen viikon aikana tehnyt? No maannut sohvalla ja kattonut tv:stä liikaa hömppä ohjelmia. Lääkärin ohjeen mukaan on nyt levätty, vaikka on turhauttanut ihan tajuttomasti. Onnistuin siis viime viikonloppuna nyrjäyttämään mun nilkan. :/ Onneksi tänään on viimeinen päivä ja huomenna alkaa taas työt. Nilkkakin tuntuu jo hyvältä :) Treenit on nyt olleet jäissä, mutta tänään meinasin aloitella salilla rauhallisesti. ;) Eli back on business!!

Kun tekee mieli luovuttaa, mieti miksi alunperin aloitit?

Tänään kello herätti aamulla tasan 7:00. Ensimmäinen ajatus oli, että olenko oikeasti mennyt sopimaan treenit PT:n kanssa 8:00. Jäätävä väsymys painoi, eilen illalla kello taisi olla jo 22:30 kun tulin töistä kotiin. Olisi tehnyt mieli vetää vaan peitto takaisin korviin, mutta ei. Ylös sängystä, lennossa lasillinen tuoremehua ja banaani  ja sitten suoraan salille >

Ennen kun päästiin PT:n kanssa treenaamaan tehtiin kehonkoostumusmittaus niinkuin aina noin kuukauden välein. Mulla oli jo tunne ettei nyt ole mennyt riittävän hyvin. Eikä tulos tosiaan ollut ihan sitä mitä olisi pitänyt. Varsinaista takapakkia ei onneksi oo tullu, mutta jos paino on pudonnut reilussa kuukaudessa vain -1,4kg niin tiedän että mun pitää pystyä parempaan. PT antoikin nyt tavoitteeksi, että painon tulisi olla neljän viikon päästä vähintään sen 85kg ja mielellään sen alle! I can do it!

Se on hassua, mutta silloin kun menee hyvin niin jotenkin alitajunnassa antaa itelleen lupaa höllätä ja ottaa rennommin. Nyt kun "pakko" tsempata ja ryhdistäytyä niin tähän hommaan on ihan erilainen motivaatio, en haluu epäonnistuu toistamiseen. En halua seistä enää ikinä siinä vaa'alla ja tuntea pettymystä omaan tulokseen. Haluun, että PT on tyytyväinen  ja ennenkaikkea, että mä saan olla itestäni ylpee!! 

<3: Mira

Imagine yourself six months from now. Dont stop it will be worth it.

Viimeksi olen siis kunnolla kirjoitellut tänne toukokuussa, reilu kolme kuukautta sitten. Paljon on sen jälkeen tapahtunut, niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella. :) Kaikki ei kuitenkaan ole ollut jatkuvasti pelkkää hymyä, vaan kuoppiakin on matkassa ollut.

Salilla treenaan edelleen PT:n kanssa kerran viikossa. Yksinään on tullut oikeestaan käytyä vaan ryhmäliikuntatunneilla, spinning, shape, kahvakuula on tämän hetkisiä lemppareita. <3 Salin puolella itekseen ollessa tuntuu, ettei treenistä saa kaikkea irti. Olen innostunut myös juoksemista, se on ihanaa kun kunto nousee ja huomaa, että jaksaa juosta jo 7km pysähtymättä. :) PT on myös nostanut treenien tehoja ja ollaan menty parina viime kertana mun äärirajoilla. Sanoikin viimeksi, että nyt kun tuntee mut ja tietää mihin pystyn, niin saa rääkätä mua ihan kunnolla! Nice!

Mites paino? Vaaka näytti tänä aamuna 86,1kg eli hitaasti mutta varmasti paino putoaa. :) Mun seuraava välitavoite on 85kg, ei oo pitkä matka enää. ;)

Niiin... Se on hassua, kun fyysinen puoli muuttuu niin pää ei meinaa millään pysyä tässä kaikessa mukana. Mä tiedän nyt miten tää homma toimii, kuinka syödä ja treenata oikein. Silti tää ei oo helppoo. Se, että on koko elämän oikeestaan tehnyt kaiken päinvastoin, ollu liikkumatta ja syöny mitä sattuu. Jokainen päivä on mulle edelleen haaste ja illalla ennen nukkumaan menoa onnittelen itseäni kun päivä on mennyt hyvin.

Tää on silloin vaikeeta kun on stressiä, väsyttää tai muuten vaan vaikeeta. Ennen kun mulla oli paha olla "ratkaisin" ongelmat syömällä. Nykyään menen vetämään kunnon treenin, se auttaa! Kesän aikana ratkesin kertaalleen vanhaan tapaan, söin niin ettei siinä ollut mitään järkeä. Olin niin onnellinen, että siinä tuli aivan järkyttävä morkkis ja paha olo... Siitä on vaan päästävä yli eikä auta jäädä sättimään itseään.

Mun ei edes tarvitse sanoa mitä tää painonpudotus on tehnyt mun itsetunnolle. Ennen mulla ei sellaista ollutkaan... Se katosi jo peruskoulussa koulukiusaamisen myötä ja nyt vasta olen alkanut rakentaa sitä pikkuhiljaa uudestaan. Mulla on vaan kaikinpuolin niin paljon parempi olla, takaisin entiseen ei ole paluuta!

Imagine yourself six months from now. Dont stop it will be worth it.

<3: Mira

#KIITOLLINENSIUNATTUONNELLINEN

Kai mun on aloitettava tämä postaus pyytämällä anteeksi muutaman kuukauden hiljaisuutta. ♥ Mutta mitä mä olen tänä aikana touhuillut ja mitä mulle kuuluu nyt? Ensin on ihan pakko sanoo, että oon viettäny aivan huippu kesän ja vaikka syksyä rakastankin niin haikein mielin silti oon, kun kesä on ohi... </3 Tunteet heitteli kesän aikana äärilaidasta toiseen. 

 Tää postaus eroaa blogin normaaleista postauksista, mutta mun on ihan pakko päästä hehkuttamaan muutamaa juttua!!

 Kesän alkupuolella tuli käytyä kotona. Kuopio on ja tulee olemaan mulle aina koti, siellä on ystävät ja perhe<3 Vaikka Kuopiossa on ihana käydä niin lähteminen pois on sitäkin vaikeempaa...Mulla on viime aikoina ollu järjetön koti-ikävä... :( Niin ja mikä teki Kuopiossa käynnistä vieläkin paremman oli ehdottomasti Viinijuhlat ja CHEEK!<3
 

 "Mä tiesin tän päivän tulevan ja
osasin odottaa et eteenpäin on kuljettava
ovi suljettava, jätettävä taakse tää vaihe
ja se meikäläisen taas vetää haikeeks
se on ain vaikeet pakkaa laukut ja hyvästellä
vaikka järki sanookin et, nyt on hyvä mennä" 

Haikeista tunnelmista seuraavaan kesän kohokohtaan. Suunnattiin kavereiden kanssa Helsingin kyläsaareen eli~ WEEKEND FESTIVAL! :) Olin tänä vuonna ekaa kertaa ja oli kyllä huikee meno!! Ens vuonna ehdottomasti uudestaan! 
 

VIIMEISENÄ MUTTEI TODELLAKAAN VÄHÄISIMPÄNÄ ~ CHEEK & OLYMPIASTADION! <3 Oon fanittanut Cheekiä vuodesta 2012, se kolahti silloin ja lujaa! Stadikasta on jo reilu viikko mutta mä en tahdo edelleenkään löytää sanoja... <3

#KIITOLLINENSIUNATTUONNELLINEN

Mitkä oli teidän kesän kohokohtia? :)

Seuraavassa postauksessa sitten takaisin asiaan eli miten laihdutus puolella on mennyt :) Palaillaan!

<3: Mira

Näkyykö tunnellinen päässä jo valoa?

Heippa pitkästä aikaa<3 Olen muutaman kerran yrittänyt tulla kirjoittamaan postausta, mutta ei ole millään energia riittänyt ja pää on ollut täynnä pelkästään negatiivisiä ajatuksia. Päätin sit suosiolla tulla vasta sitten kun mieli on hiukan parempi. :) Viime postaukseen kirjotin PT:n kanssa tehdystä treenistä missä mulla ei ollut yhtään hyvä olla, itketti, turhautti ja teki mieli luovuttaa... noh ei se ollu vaan se päivä, vaan tunne jatku pitkin viikkoa. Viikon muut treenit kärsi myös, ne tuli vedettyä puoliteholla ja noh, tuli ehkä skipattuukin pari... Mä luulen, että stressi ja väsymys vaikutti asiaan.. Mutta mitä mä olisin tehnyt ennen, vetänyt mahan täyteen herkkuja... tällä kertaa voin olla ylpeä sillä ruokavaliosta ei lipsuttu.

Tänään sit tapasin PT:n ja normaaliin tapaan juteltiin edes menneestä viikosta. Mä luulen, että yks mikä kans vaikuttaa on se, että jos olisin tässä yksin niin olisin luovuttanut jo x 100. Nyt luovuttaminen ei ole vaihtoehto ja sekin varmasti stressaa, kun on "pakko" jaksaa painaa eteenpäin. Mun on pakko sanoo, että vaikka PT kiristää kukkaron nyörejä, se olisi tällä hetkellä listalla viimeisenä mistä luopuisin. Se vaikka tapaamme kerran viikossa tunnin verrran, mutta silloin PT on siinä mua varten, kuuntelee, tsemppaa ja motivoi. En pysty kuvailemaan miten tärkeä PT:stä on tullut mulle jo tän parin kuukauden aikana. 

Tänään ei treenattu salilla puoliteholla, nimittäin vedettiin jalkatreeni. :D Jalkaprässissä vedettiin maksimissaan 225kg:lla, voin kertoo, että kyllä tuntui<3 Odotan jo huomista, että miten kävely onnistuu. :D

Yritän nyt lähipäivinä saada kunnon postausta tehtyä, mutta pakko oli tulla heipat sanomaan ettei täällä olla heitetty kokonaan hanskoja tiskiin ;) Nyt pakko mennä nukkumaan, palaillaan<3

The only bad workout is the one that didn't happen!

Tänään olin salilla treenaamssa pt:n kanssa. Ekaa kertaa koskaan tuntu siltä, että olisin halunnut luovuttaa, jättää treenin kesken ja lähteä lätkimään. Mulla oli tosi epämiellyttävä olo, ärsytti ja itketti. Mutta ei siinä muu auttanut, kun hammasta purren laittaa ikävät ajatukset taka-alalle ja keskittyy treeniin niin täysillä kuin mahdollista. Mä en inhoo mitään niin paljon kuin luovuttamista tai tekosyitä ja nyt mä tein juuri niin. Edellisellä kerralla tehtiin 16kg kahvakuulalla 30 etuheilautusta ja luovutin 25 kohdalla. Seuraavan kerran yksin ollessani salilla otin ja tein ne 30 etuheilautusta, voittajafiilis!  

Aina ei voi kaikki olla yhtä hymyä ja mennä loistavati. Aina välillä tulee niitä huonoja hetkiä milloin tekee mieli vaan jättää kesken, mutta on vaan oltava vahvempi ja jaksaa painaa eteenpäin. Mutta huominen on varmasti jo parempi päivä. :) Mutta nyt suuntana töihin yötä valvomaan, öitä! ;)

Niin ja vielä yksi "pieni" juttu miksi tämä päivä tuntuu edes hitusen paremmalta...

PAINO ON VIHDOIN ALLE 90 !! :)

Kehonkoostumusmittaus

Personal trainerin kanssa yhteistä matkaa on nyt noin kuukauden verran takana. Heti alussa (27.3) tehtiin ensimmäinen kehonkoostumusmittaus ja testi uusittiin nyt kuukauden jälkeen (30.4). Kieltämättä jännitti, että minkälaisiin tuloksiin muutaman viikon aikana olen päästy, silti odotin testiä enemmän innolla!

Paino 91,1 ---> 90,5

Kehon rasva 39,6%  ---> 38,2% 

BMI 31,9 ---> 31,7

Oikea jalka: rasva 42,7% / 6,9kg ---> 41,0% / 6,6kg | lihasmassa 8,7kg ----> 9,0kg

Vasen jalka: rasva 42,2% / 6,7kg ---> 40,4% / 6,5kg | lihasmassa 8,6kg ---> 9,0kg

Oikea käsi: rasva 42,4% / 2,1kg ---> 41,0% / 2,0kg | lihasmassa 2,6kg ---> 2,7kg

Vasen käsi: rasva 43,1% / 2,2kg ---> 43,0% /2,2kg | lihasmassa 2,8kg ---> 2,7kg

Keskivartalo: rasva 37,2% /18,2kg ---> 35,8% / 17,3kg | lihasmassa 29,5kg ---> 29,7kg

...ja tässä tulokset! Toi painonlasku on melko huvittava, miinusta 600g!! =D Mutta tässä sen huomaa, että pelkkään painoon ei saa jäädä tuijottamaan, peili ja vaatteet kertoo enemmän. PT oli testin tuloksiin hyvin tyytyväinen, joten niin sitä pitää itsekin olla! :) Hitaasti hyvä tulee vaikka kärsivällisyys ja minä ei oikein mahduta samaan lauseeseen. :D

HARD WORK PAYS OFF!

Joko lähdetään juoksemaan?

Heippa kaikille! Mä olen tällä hetkellä täällä Savossa viettämässä pidempiä vapaita perheen luona. ♥ Ihanaa, kun on saanut rentoutua, viettää aikaa läheisten kanssa ja ennen kaikkea ladata akkuja. Sunnuntaina palailen sitten takaisin kotiin, tälläisen hölläilyn jälkeen jo oikein odottaa sitä, että pääsee normi arkeen kiinni.

Sitten päästäänkin mun eiliseen ostokseen. (Uudet juoksukengät ovat olleet ostoslistalla jo jonkin aikaa, edelliset kun alkoivat osoittamaan jo hajoamisen merkkejä.) Mä rakastuin näihin uusin kenkuleihin heti ensisilmäyksellä! Ja minkäs muunkaan väriset ne on kuin pinkit? ;D

Uudet tulokkaat ovat kaikinpuolin täydelliset, kattokaa nyt!!! Odotan jo, että pääsen testaamaan näitä lenkkeilyn merkeissä. :)

ps. oli mulla mukana kuvausseuraakin :D♥

Miksi haluan pudottaa painoa?

Jokaisella meillä painoa pudottavilla on jokin syy miksi tätä jaksetaan päivästä toiseen. On se sitten terveys, ulkonäköön liittyvät asiat tai henkisesti parempi olo. Alussa on hyvä miettiä niitä omia syitä ja tavoitteita ja kirjottaa ne ylös. Mä olen aina haaveillut elämästä normaalipainoisena, mutta nyt kun kirjoitin sen paperille, että aion pudottaa 20 kiloa tänä vuonna. Se tekee tavoitteesta konkreettisemman, eikä se ole enää mikään leijaileva haave josta ei saa kiinni. Aloin muutenkin miettimään mitä kaikkea odotan laihtumiselta ja listasin muutamia asioita:

- Henkisesti virkämpi olo. Mä olen niin kyllästynyt siihen ahdistuneeseen, väsyneeseen, turvonneeseen ja masentuneeseen oloon. En halua tuntea enää ikinä niin.

-Odotan, että pääsen ostamaan vaatteita jotka näyttävät myös kauniilta eikä pelkästään sen takia, että ne vain mahtuvat päälle. Vaatteet näyttävät päällä myös paremmalta. Odotan myös, että saisin ostaa ensimmäiset bikinit.

-Parempi itsetunto. En halua enää katsoa peiliin ja inhota sitä mitä nään. Itseinho itseään kohtaa kalvaa koko ajan sisältäpäin, haluan olla ylpeä itsestäni enkä halua enää häpeillä.

-Mua on koulukiusattu koko peruskoulu mun painon takia. Mulle laihtuminen merkitsisi myös sitä, että kiusaaminen ei muistuttaisi mua jatkuvasti ylipainon kautta.

-Mä olen soudannut ja huovannut painon kanssa monen vuoden ajan. Haluan näyttää muille ja ennenkaikkea itselleni, että musta on vihdoin tähän.

Inspiraatio - tahto - tulos

 Alkuvuodesta romahti taas jälleen yksi mun laihdutusyritys. Multa loppu työt ja parin kuukauden työttömyys vei mut elämässä niin pohjalle, että treenaus ja terveelliset elämäntavat eivät kiinnostaneet yhtään. Stressi sai tunnesyöjän syömään ja paino lähti nousuun. Sitten stressi vain kasvoi kasvamistaan kun päätin kerätä kimpsut ja kampsut ja muuttaa eri puolelle Suomea työn perässä. Mä ajattelin maisemanvaihdoksen olevan myös uusi alku elämäntapamuutokselle, mutta useiden viikkojen jälkeen mä havahduin, että mikään ei ollut muuttunut. Koko ajan tuli vain uusia tekosyitä.

Elämä on täynnä valintoja, mä olisin voinut jäädä kotiin sohvan nurkkaan surkuttelemaan, mutta itseinho ja peilikuva ajoivat mut menemään lähimpään liikuntakeskukseen ja solmimaan jäsenyyden. Hintaan kuului alkuun ilmainen treeni personal trainerin kanssa ja silloin mä tajusin, että tätä mä tulen tarvitsemaan jatkossakin jos aion onnistua tässä. PT:n kanssa treenataan kerran viikossa ja treenit jatkuvat marraskuulle asti. Elämä hymyilee ja oma peilikuvakin alkaa pikkuhiljaa näyttämään siedettävälle. ;)

Päätin perustaa tämän blogin, koska haluan paikan minne päästä purkamaan ajatuksia. Haluan rehellisesti kertoa onnistumisista, että notkahduksista jos ja kun niitäkin saattaa mukaan mahtua. Toivotan kaikki enemmän kuin tervetulleeksi seurailemaan blogia. :) Tällä kertaa mä jopa uskon itseeni, että onnistun tässä!

Tässä kuva muutaman vuoden takaa, kun vaa'n numero oli vielä kolminumeroinen. :| Tähän tilanteeseen verraten nyt ollaan vajaa 20 kiloa kevyempi.

<3: Mira