Heippa pitkästä aikaa<3 Olen muutaman kerran yrittänyt tulla kirjoittamaan postausta, mutta ei ole millään energia riittänyt ja pää on ollut täynnä pelkästään negatiivisiä ajatuksia. Päätin sit suosiolla tulla vasta sitten kun mieli on hiukan parempi. :) Viime postaukseen kirjotin PT:n kanssa tehdystä treenistä missä mulla ei ollut yhtään hyvä olla, itketti, turhautti ja teki mieli luovuttaa... noh ei se ollu vaan se päivä, vaan tunne jatku pitkin viikkoa. Viikon muut treenit kärsi myös, ne tuli vedettyä puoliteholla ja noh, tuli ehkä skipattuukin pari... Mä luulen, että stressi ja väsymys vaikutti asiaan.. Mutta mitä mä olisin tehnyt ennen, vetänyt mahan täyteen herkkuja... tällä kertaa voin olla ylpeä sillä ruokavaliosta ei lipsuttu.
Tänään sit tapasin PT:n ja normaaliin tapaan juteltiin edes menneestä viikosta. Mä luulen, että yks mikä kans vaikuttaa on se, että jos olisin tässä yksin niin olisin luovuttanut jo x 100. Nyt luovuttaminen ei ole vaihtoehto ja sekin varmasti stressaa, kun on "pakko" jaksaa painaa eteenpäin. Mun on pakko sanoo, että vaikka PT kiristää kukkaron nyörejä, se olisi tällä hetkellä listalla viimeisenä mistä luopuisin. Se vaikka tapaamme kerran viikossa tunnin verrran, mutta silloin PT on siinä mua varten, kuuntelee, tsemppaa ja motivoi. En pysty kuvailemaan miten tärkeä PT:stä on tullut mulle jo tän parin kuukauden aikana.
Tänään ei treenattu salilla puoliteholla, nimittäin vedettiin jalkatreeni. :D Jalkaprässissä vedettiin maksimissaan 225kg:lla, voin kertoo, että kyllä tuntui<3 Odotan jo huomista, että miten kävely onnistuu. :D
Yritän nyt lähipäivinä saada kunnon postausta tehtyä, mutta pakko oli tulla heipat sanomaan ettei täällä olla heitetty kokonaan hanskoja tiskiin ;) Nyt pakko mennä nukkumaan, palaillaan<3
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti