Viimeksi olen siis kunnolla kirjoitellut tänne toukokuussa, reilu kolme kuukautta sitten. Paljon on sen jälkeen tapahtunut, niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella. :) Kaikki ei kuitenkaan ole ollut jatkuvasti pelkkää hymyä, vaan kuoppiakin on matkassa ollut.
Salilla treenaan edelleen PT:n kanssa kerran viikossa. Yksinään on tullut oikeestaan käytyä vaan ryhmäliikuntatunneilla, spinning, shape, kahvakuula on tämän hetkisiä lemppareita. <3 Salin puolella itekseen ollessa tuntuu, ettei treenistä saa kaikkea irti. Olen innostunut myös juoksemista, se on ihanaa kun kunto nousee ja huomaa, että jaksaa juosta jo 7km pysähtymättä. :) PT on myös nostanut treenien tehoja ja ollaan menty parina viime kertana mun äärirajoilla. Sanoikin viimeksi, että nyt kun tuntee mut ja tietää mihin pystyn, niin saa rääkätä mua ihan kunnolla! Nice!
Mites paino? Vaaka näytti tänä aamuna 86,1kg eli hitaasti mutta varmasti paino putoaa. :) Mun seuraava välitavoite on 85kg, ei oo pitkä matka enää. ;)
Niiin... Se on hassua, kun fyysinen puoli muuttuu niin pää ei meinaa millään pysyä tässä kaikessa mukana. Mä tiedän nyt miten tää homma toimii, kuinka syödä ja treenata oikein. Silti tää ei oo helppoo. Se, että on koko elämän oikeestaan tehnyt kaiken päinvastoin, ollu liikkumatta ja syöny mitä sattuu. Jokainen päivä on mulle edelleen haaste ja illalla ennen nukkumaan menoa onnittelen itseäni kun päivä on mennyt hyvin.
Tää on silloin vaikeeta kun on stressiä, väsyttää tai muuten vaan vaikeeta. Ennen kun mulla oli paha olla "ratkaisin" ongelmat syömällä. Nykyään menen vetämään kunnon treenin, se auttaa! Kesän aikana ratkesin kertaalleen vanhaan tapaan, söin niin ettei siinä ollut mitään järkeä. Olin niin onnellinen, että siinä tuli aivan järkyttävä morkkis ja paha olo... Siitä on vaan päästävä yli eikä auta jäädä sättimään itseään.
Mun ei edes tarvitse sanoa mitä tää painonpudotus on tehnyt mun itsetunnolle. Ennen mulla ei sellaista ollutkaan... Se katosi jo peruskoulussa koulukiusaamisen myötä ja nyt vasta olen alkanut rakentaa sitä pikkuhiljaa uudestaan. Mulla on vaan kaikinpuolin niin paljon parempi olla, takaisin entiseen ei ole paluuta!
Imagine yourself six months from now. Dont stop it will be worth it.
<3: Mira
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti