Tänään kello herätti aamulla tasan 7:00. Ensimmäinen ajatus oli, että olenko oikeasti mennyt sopimaan treenit PT:n kanssa 8:00. Jäätävä väsymys painoi, eilen illalla kello taisi olla jo 22:30 kun tulin töistä kotiin. Olisi tehnyt mieli vetää vaan peitto takaisin korviin, mutta ei. Ylös sängystä, lennossa lasillinen tuoremehua ja banaani ja sitten suoraan salille >
Ennen kun päästiin PT:n kanssa treenaamaan tehtiin kehonkoostumusmittaus niinkuin aina noin kuukauden välein. Mulla oli jo tunne ettei nyt ole mennyt riittävän hyvin. Eikä tulos tosiaan ollut ihan sitä mitä olisi pitänyt. Varsinaista takapakkia ei onneksi oo tullu, mutta jos paino on pudonnut reilussa kuukaudessa vain -1,4kg niin tiedän että mun pitää pystyä parempaan. PT antoikin nyt tavoitteeksi, että painon tulisi olla neljän viikon päästä vähintään sen 85kg ja mielellään sen alle! I can do it!
Ennen kun päästiin PT:n kanssa treenaamaan tehtiin kehonkoostumusmittaus niinkuin aina noin kuukauden välein. Mulla oli jo tunne ettei nyt ole mennyt riittävän hyvin. Eikä tulos tosiaan ollut ihan sitä mitä olisi pitänyt. Varsinaista takapakkia ei onneksi oo tullu, mutta jos paino on pudonnut reilussa kuukaudessa vain -1,4kg niin tiedän että mun pitää pystyä parempaan. PT antoikin nyt tavoitteeksi, että painon tulisi olla neljän viikon päästä vähintään sen 85kg ja mielellään sen alle! I can do it!
Se on hassua, mutta silloin kun menee hyvin niin jotenkin alitajunnassa antaa itelleen lupaa höllätä ja ottaa rennommin. Nyt kun "pakko" tsempata ja ryhdistäytyä niin tähän hommaan on ihan erilainen motivaatio, en haluu epäonnistuu toistamiseen. En halua seistä enää ikinä siinä vaa'alla ja tuntea pettymystä omaan tulokseen. Haluun, että PT on tyytyväinen ja ennenkaikkea, että mä saan olla itestäni ylpee!!
<3: Mira
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti