SAIRASLOMA

Mitä olen viimeisen viikon aikana tehnyt? No maannut sohvalla ja kattonut tv:stä liikaa hömppä ohjelmia. Lääkärin ohjeen mukaan on nyt levätty, vaikka on turhauttanut ihan tajuttomasti. Onnistuin siis viime viikonloppuna nyrjäyttämään mun nilkan. :/ Onneksi tänään on viimeinen päivä ja huomenna alkaa taas työt. Nilkkakin tuntuu jo hyvältä :) Treenit on nyt olleet jäissä, mutta tänään meinasin aloitella salilla rauhallisesti. ;) Eli back on business!!

Kun tekee mieli luovuttaa, mieti miksi alunperin aloitit?

Tänään kello herätti aamulla tasan 7:00. Ensimmäinen ajatus oli, että olenko oikeasti mennyt sopimaan treenit PT:n kanssa 8:00. Jäätävä väsymys painoi, eilen illalla kello taisi olla jo 22:30 kun tulin töistä kotiin. Olisi tehnyt mieli vetää vaan peitto takaisin korviin, mutta ei. Ylös sängystä, lennossa lasillinen tuoremehua ja banaani  ja sitten suoraan salille >

Ennen kun päästiin PT:n kanssa treenaamaan tehtiin kehonkoostumusmittaus niinkuin aina noin kuukauden välein. Mulla oli jo tunne ettei nyt ole mennyt riittävän hyvin. Eikä tulos tosiaan ollut ihan sitä mitä olisi pitänyt. Varsinaista takapakkia ei onneksi oo tullu, mutta jos paino on pudonnut reilussa kuukaudessa vain -1,4kg niin tiedän että mun pitää pystyä parempaan. PT antoikin nyt tavoitteeksi, että painon tulisi olla neljän viikon päästä vähintään sen 85kg ja mielellään sen alle! I can do it!

Se on hassua, mutta silloin kun menee hyvin niin jotenkin alitajunnassa antaa itelleen lupaa höllätä ja ottaa rennommin. Nyt kun "pakko" tsempata ja ryhdistäytyä niin tähän hommaan on ihan erilainen motivaatio, en haluu epäonnistuu toistamiseen. En halua seistä enää ikinä siinä vaa'alla ja tuntea pettymystä omaan tulokseen. Haluun, että PT on tyytyväinen  ja ennenkaikkea, että mä saan olla itestäni ylpee!! 

<3: Mira

Imagine yourself six months from now. Dont stop it will be worth it.

Viimeksi olen siis kunnolla kirjoitellut tänne toukokuussa, reilu kolme kuukautta sitten. Paljon on sen jälkeen tapahtunut, niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella. :) Kaikki ei kuitenkaan ole ollut jatkuvasti pelkkää hymyä, vaan kuoppiakin on matkassa ollut.

Salilla treenaan edelleen PT:n kanssa kerran viikossa. Yksinään on tullut oikeestaan käytyä vaan ryhmäliikuntatunneilla, spinning, shape, kahvakuula on tämän hetkisiä lemppareita. <3 Salin puolella itekseen ollessa tuntuu, ettei treenistä saa kaikkea irti. Olen innostunut myös juoksemista, se on ihanaa kun kunto nousee ja huomaa, että jaksaa juosta jo 7km pysähtymättä. :) PT on myös nostanut treenien tehoja ja ollaan menty parina viime kertana mun äärirajoilla. Sanoikin viimeksi, että nyt kun tuntee mut ja tietää mihin pystyn, niin saa rääkätä mua ihan kunnolla! Nice!

Mites paino? Vaaka näytti tänä aamuna 86,1kg eli hitaasti mutta varmasti paino putoaa. :) Mun seuraava välitavoite on 85kg, ei oo pitkä matka enää. ;)

Niiin... Se on hassua, kun fyysinen puoli muuttuu niin pää ei meinaa millään pysyä tässä kaikessa mukana. Mä tiedän nyt miten tää homma toimii, kuinka syödä ja treenata oikein. Silti tää ei oo helppoo. Se, että on koko elämän oikeestaan tehnyt kaiken päinvastoin, ollu liikkumatta ja syöny mitä sattuu. Jokainen päivä on mulle edelleen haaste ja illalla ennen nukkumaan menoa onnittelen itseäni kun päivä on mennyt hyvin.

Tää on silloin vaikeeta kun on stressiä, väsyttää tai muuten vaan vaikeeta. Ennen kun mulla oli paha olla "ratkaisin" ongelmat syömällä. Nykyään menen vetämään kunnon treenin, se auttaa! Kesän aikana ratkesin kertaalleen vanhaan tapaan, söin niin ettei siinä ollut mitään järkeä. Olin niin onnellinen, että siinä tuli aivan järkyttävä morkkis ja paha olo... Siitä on vaan päästävä yli eikä auta jäädä sättimään itseään.

Mun ei edes tarvitse sanoa mitä tää painonpudotus on tehnyt mun itsetunnolle. Ennen mulla ei sellaista ollutkaan... Se katosi jo peruskoulussa koulukiusaamisen myötä ja nyt vasta olen alkanut rakentaa sitä pikkuhiljaa uudestaan. Mulla on vaan kaikinpuolin niin paljon parempi olla, takaisin entiseen ei ole paluuta!

Imagine yourself six months from now. Dont stop it will be worth it.

<3: Mira

#KIITOLLINENSIUNATTUONNELLINEN

Kai mun on aloitettava tämä postaus pyytämällä anteeksi muutaman kuukauden hiljaisuutta. ♥ Mutta mitä mä olen tänä aikana touhuillut ja mitä mulle kuuluu nyt? Ensin on ihan pakko sanoo, että oon viettäny aivan huippu kesän ja vaikka syksyä rakastankin niin haikein mielin silti oon, kun kesä on ohi... </3 Tunteet heitteli kesän aikana äärilaidasta toiseen. 

 Tää postaus eroaa blogin normaaleista postauksista, mutta mun on ihan pakko päästä hehkuttamaan muutamaa juttua!!

 Kesän alkupuolella tuli käytyä kotona. Kuopio on ja tulee olemaan mulle aina koti, siellä on ystävät ja perhe<3 Vaikka Kuopiossa on ihana käydä niin lähteminen pois on sitäkin vaikeempaa...Mulla on viime aikoina ollu järjetön koti-ikävä... :( Niin ja mikä teki Kuopiossa käynnistä vieläkin paremman oli ehdottomasti Viinijuhlat ja CHEEK!<3
 

 "Mä tiesin tän päivän tulevan ja
osasin odottaa et eteenpäin on kuljettava
ovi suljettava, jätettävä taakse tää vaihe
ja se meikäläisen taas vetää haikeeks
se on ain vaikeet pakkaa laukut ja hyvästellä
vaikka järki sanookin et, nyt on hyvä mennä" 

Haikeista tunnelmista seuraavaan kesän kohokohtaan. Suunnattiin kavereiden kanssa Helsingin kyläsaareen eli~ WEEKEND FESTIVAL! :) Olin tänä vuonna ekaa kertaa ja oli kyllä huikee meno!! Ens vuonna ehdottomasti uudestaan! 
 

VIIMEISENÄ MUTTEI TODELLAKAAN VÄHÄISIMPÄNÄ ~ CHEEK & OLYMPIASTADION! <3 Oon fanittanut Cheekiä vuodesta 2012, se kolahti silloin ja lujaa! Stadikasta on jo reilu viikko mutta mä en tahdo edelleenkään löytää sanoja... <3

#KIITOLLINENSIUNATTUONNELLINEN

Mitkä oli teidän kesän kohokohtia? :)

Seuraavassa postauksessa sitten takaisin asiaan eli miten laihdutus puolella on mennyt :) Palaillaan!

<3: Mira